“”Ovatko nämä kaksi eri asiaa vai saman käsitteen eri puolia? Edistys on ideologia, tuleminen (divenire) on filosofinen käsite.” ”
“Välinpitämättömyys on apatiaa, parasiittimaisuutta, pelkuruutta, eikä elämää. Siksi vihaan välinpitämättömiä […] Välinpitämättömyys toimii vahvasti historiassa. Se toimii passiivisesti, mutta toimii. Se on kohtalo ja samalla se mihin ei voi luottaa. Se häiritsee kaikkia ohjelmia ja kumoaa parhaitenkin laaditut suunnitelmat. Se on raaka aines, joka kapinoi älyä vastaan ja kuristaa sen. Se, mitä seuraa, kaikkia kohtaava paha tai mahdollinen hyvä [...] ei johdu niinkään harvojen työskentelevien aloitteesta, vaan monien poissaolevasta välinpitämättömyydestä.”
“Aito muutos on myös laadullista ja ilmaisee tulemista (divenire) ennemmin kuin edistystä. Kun jokin muuttuu, ilmaantuu jotain todella uutta ja odottamatonta. Emme voi ymmärtää muutosta vain katsojina, vaan osallistujina. Meidän on myös itse katsottava peiliin, kuten ruhtinaspeilien poliittinen kirjallisuus meitä neuvoo. ”
“Machiavellin satiirisin sanoin: Toisin kuin rakkaus, politiikka ei lopu koskaan. Jos politiikka olisi historian musta aukko, se ei loisi mitään tyhjästä. Se lähtee aina vaikuttavasta todellisuudesta. Tämä todellisuus voi myös olla aineeton: tilaisuuden virtuaalinen todellisuus”
Elämme suurten muutosten aikaa vai elämmekö sittenkään?
Elämmekö aktiivisesti muutosta itsessämme eli yhteiskunnallisissa historiallisissa suhteissamme vai katselemmeko muutosta poissaolevan välinpitämättömästi sivusta ja uskomme edistyvämme?
Miten todella käsittää käsillä oleva muutos aivojemme ja kättemme konkreettisena työnä?
Onko politiikalla tai politiikan ajattelulla enää mitään tekemistä muutoksen kanssa ja millaista on poliittinen luovuus?
Onko demokratialla enää tekemistä aktiivisen ja älykkään kansan kanssa ja mitä olisi kansan konstituoiva voima konfliktuaalisena itsessään muuttuvana voimana ja tulevan demokratian olemisen tapana?
Jos aikamme hallinnollista ajattelua hallitsee ekonominen sanasto, niin aikamme poliittista sanastoa hallitsevat jälkigramscilaiset termit kulttuurisesta hegemoniasta ja alistettujen emansipaatiosta.
Mutta jos kyttyräselkäistä vankilan ajattelijaa lukee hieman tarkemmin, löytyykö tältä jotakin aivan muuta ja uutta sanottavaa poliittisesta luovuudesta.
Poliittisesta luovuudesta ja muutoksesta puhutaan Hietsun akatemiassa sunnuntaina 18.2 kello 17:30, kun vieraana on poliittisen teorian luova ajattelija, valtio-opin emeritus professori Sakari Hänninen puhumassa uusimmasta kirjastaan Political Creativity. Antonio Gramsci on Political Transformation yleisön ja toiminnanjohtaja, valtio-opin dosentin, Markku Koivusalon kanssa.
Keskustelu kello 17:30 mutta sitä ennen kello 15 voi nauttia Takapihan kvartetin kamarimusiikista Klassisen Hietsun sunnuntaikonsertissa.
Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki
Striimaus: Anders Pohjola
Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla
Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio
Tervetuloa!
Kuva: Katri Kosonen