“Entä jos luontoarvoista vastaava virkamies vaatisi alueen säilyttämistä monimuotoisuuden turvaamiseen vedoten? Entä jos suunnittelija toteaisi, että ekologinen kompensaatio ei ole mahdollista, sillä alueella on erityisiä olosuhteita vaativia lajeja? Entä jos kaavoittaja kertoisi päättäjille, että asukkaat vastustavat hanketta ja kuuleminen ei riitä, vaan lain mukaan heitä on myös kuunneltava? Entä jos valtuutettu jyrähtäisi, että sovittu strategia luontokadon pysäyttämiseksi velvoittaa säästämään metsän. ”
“Moni päättäjä tuntuukin ajattelevan, että kaupunkiluonto on, jollakin tavalla huonoa luontoa, ja siksi luonnon suojelu sopii paremminkin maaseudulle. Mutta kaupunkiluonto ei ole huonoa luontoa, jos sen annetaan kukoistaa ja kasvaa monilajisena ja monen ikäisistä puista muodostuvana kokonaisuutena. Ja sitä paitsi kaupunkiluonto on juuri sitä luontoa, joka on kaikkien kaupunkilaisten saavutettavissa, vaikka he eivät omistaisi autoakaan. Lähiluonto on tasa-arvoisesti kaikkien kaupunkilaisten rikkautta. ”
Kun kaupunkilaisilta kysytään mitkä ovat heille tärkeitä asioita kaupungissa on listalla lähes aina korkealla kaupunkiluonto.
Kuitenkin jo jonkin aikaan kaupungin virkamieskoneistossa ja päättäjien keskuudessa on ollut vallalla uusi ideologia, jonka mukaan luonto ei kuulu kaupunkiin, vaan kaupunki ja luonnonvarainen luonto ovat lähes kokonaan vastakkaisia ja toisensa poissulkevia ympäristöjä. Luontoa tulee vaalia jossakin kaukana koskemattomilla luonnonsuojelualueilla, kun taas kaupungin tulee olla tiiviisti, ahtaasti, ankeasti ja korkeasti rakennettu ja vailla varsinaista luontoa.
Urbaani merkitsee vain kerrosneliöiden maksimointia alueella väestön kasvun takaamiseksi ja itse termistä urbaani puuttuu nyt kaikki vanhaan latinan urbanus käsitteeseen liitetyt kaupunkilaisen hyveet sisältäen kansalaisosallistumisen ja sivistyneen kulttuuriperintöä vaalivan keskustelevan yhdessä elämän. Tilalle tarjotaan tornitalojen kalseissa ja pimeissä auloissa, sisäkuntosaleissa ja saunaosastoilla tapahtuvaa väen pöhinää varsinaisena oikeana urbaanina elämänä.
Ei ihme, että tämä on johtanut yhä useammin konfliktiin lähiympäristöstään huolissaan olevan kansalaisvaikuttamisen ja neliöitä rakennusliikkeille maksimoivan virkamieskoneiston välillä.
Näistä konflikteista ovat Jaana Kanninen & Sanni Seppo toimittaneet kirjan Huuto kaupunkiluonnon puolesta.
Jaana ja Sanni saapuvat sunnuntaina 21.2 Klassisen Hietsun Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch barokkiviulukonsertin (15-17) jälkeen 17:30 puhumaan Hietsun kirjallisuussalonkiin Markku Koivusalon ja yleisön kanssa.
Tule kuuntelemaan huutoa kaupunkiluonnon puolesta Hietsun Paviljonkiin?
Tilaisuuteen vapaa pääsy!
Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki
Striimaus: Anders Pohjola
Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla
Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio
