Eero Palviainen ja luutturesitaali
”Es soll nur Sylvius die Laute spielen” lukee aikansa suurimman luutistin Sylvius Leopold Weissin (1687-1750) hautakivessä. Samoin voisi sanoa nyt Suomessa Eero Palviaisesta.
Eeron mielikuvituksellinen ja värikäs continuo-soitto on riemastuttanut suomalaisia musiikinystäviä uraauurtavilla levytyksillä ja lukemattomissa konserteissa. Nyt kuulemme häntä Hietsussa juuri Weissin sooloteosten parissa!
Esiintyjä:
Eero Palviainen: Luuttu
Ohjelma:
Silvius Leopold Weiss (1687-1750)
Suite F – dur
Prelude / Allemande / Courante / Aria / Menuet / Gigue
Sonata d – moll
Preludium / Fuga / Allemande / Courante / Sarabande / Allegro
David Kelner 1670 – 1748
Fantasia in C
Järjestää: Klassinen Hietsu yhteistyössä Hietsun paviljongin ja Töölö kaupunginosat - Töölö ry:n kanssa
Eero Palviainen
Nuori kitaransoitonopiskelija Eero Palviainen otti käteensä barokkiluutun ensi kertaa noin 30 vuotta sitten. Rakkaus soittimeen ja sen sointiin syntyi heti. Hän aloitti luutunsoiton opiskelun Turun konservatoriossa. Sibelius-akatemian ensimmäisenä solistilinjan luutunsoittajana Palviainen opiskeli Leif Karlsonin johdolla.
Vuonna 1987 Palviainen jatkoi opintojaan Hopkinson Smithin johdolla Baselin konservatoriossa, Schola Cantorum Basiliensissä, jossa hän suoritti diplomin vuonna 1992. Sen jälkeen vanha musiikki on kuljettanut soittajaa ympäri maailmaa mitä erilaisimmissa yhtyeissä, sooloresitaaleja unohtamatta. Hän on tehnyt myös useita soolo-nauhoituksia Yleisradiolle.
Hänen ohjelmistonsa ulottuu renessanssista barokkiin; soittimina renessanssiluuttu, vihuela, arkkiluuttu, teorbi, barokkikitara ja barokkiluuttu. Hän soittaa tällä hetkellä muun muassa yhtyeissä L'Arpeggiata (Ranska), Arte Suonatore Posnan (Puola), Battalia, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Hän vieraillut myös yhtyeissä Avanti!, The Harp Consort, Freiburger Barock Orchester ja Ensemble La Fenice.
Eero Palviainen tunnetaan myös soitinrakentajana.
Teksti: Minna Lingren
Silvius Leopold Weiss 1687 – 1750
Silvius syntyi Wroclawissa luutunsoittaja sukuun. Hänen isänsä Johann Jacob niin kuin myös veljensä Johann Sigismund ja sisarensa Juliana Margaretha olivat luutunsoittajia. Tiedetään, että seudulla asui jo 1500- luvulla Wyss niminen luutunsoittaja. Wroclavissa asui myös Reusnerin luuttusuku, luutistit Le Sage de Richee, Meusel, Baron, Kropfgans ja Straube.
Silvius Leopold Weiss esiintyi jo 7- vuotiaana Keisari Leopoldille. Vuonna 1710 hän matkusti Roomaan, jossa hän tapasi monia kuuluisia säveltäjiä mm. Scarlatit, Pasquinin,Vivaldin, Händelin ja Heinichenin.
Vuonna 1718 Weiss sai paikan Dresdenin kuuluisasta orkesterista. Aluksi hänen palkkansa oli 1000 taaleria. Palkkaa nostettiin vuosien aikana ja 26 vuoden kuluttua palkka ylsi jo 1400 taaleriin, joka teki hänestä orkesterin parhaiten palkatun soittajan. Tämä seikka on huomion arvoinen, sillä orkesteri oli täynnä huippumuusikoita, kuten huilistit Buffardin ja Quants, viulistit Veracini ja Pisendel jne. Dresdenissä oli ilmesesti erittäin mukavat oltavat, sillä Weiss kieltäytyi liittymästä Wienin kuninkaaliseen hoviorkesteriin vaikka hänelle tarjottiin 2000 taalerin palkaa.
Weissin tiedetään tavanneen myös J.S.Bachin moneen otteeseen. Heidän musiikeissaan on paljon yhtäläisyyksiä.Yksi monista Weissiin liittyvistä tarinoista liittyykin Bachiin: ”Jokainen joka tiesi kuinka vaikeaa on soittaa harmoonisia modulaatioita ja hyviä kontrapunkteja luutulla oli yllättynyt ja täynnä epäuskoa kuultuaan kun Weiss, suurin kaikista luutunsoittajista, haastoi J.S. Bachin, suuren cembalistin ja urkurin, fantasioiden ja fuugien soitossa.”
Teksti: Eero Palviainen
David Kellner 1670 – 1748
David Kellner oli omana aikanaan kuuluisa musiikinteorian ja harmonian oppikirjastaan, ”Treulicher Unterrich im General-bass”. Kirjasta otettiin kahdeksan eri saksankielistä painosta ja sitä käännettiin hollanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Mm. Joseph Haydnillä oli tuo kirja ja omaan kopioonsa hän lisäsi valtavan määrän omia muistiinpanojaan.
David oli melkoinen monilahjakkuus. Hän toimi ammatikseen ainakin urkurina, runoilijana, lakimiehenä ja sotilaana.
Kiinostavaa meille suomalaisille on että Kellner vietti paljon aikaa Suomessa. Hänen veljensä Christian Kellner oli urkurina Turun Tuomiokirkossa vuosina 1680 – 1697. Kellner aloitti opiskelut Åbo Akademi:ssä vuonna 1693, mutta opiskelut jäivät lyhyeksi. Myöhemmin David Kelner kävi vielä useaan otteeseen Suomessa, varsinkin ollessaan sotilaana Ruotsin armeijassa.
Teksti: Eero Palviainen